Muutama päivä vierähti tuossa ihan huomaamatta näin töiden merkissä.

Viikonloppuna ihmettelin suuresti, että missä kulkee raja neidin sukulaisten vierailussa? Kyllähän minä sen ymmärrän, että sukulaiset käyvät silloin tällöin kyläilemässä. Meillä nyt vaan tuntuu nuo rouvan sukulaiset asuvan enemmän kuin me itse. Juu ja ei yksi viikonlopussa riitä, ehei niitähän tulee sitten molemmilta puolilta, sekä apen että anopin. Miksi minun pitäisi passata noita lähestulkoon vieraita ihmisiä?? Ensin ollaan niin samaa perhettä että..mutta odotapa kun pitäisi kahvikuppi saada kaapista, no ei varmaan onnistu. Miksi ei? jos tässä samaa perhettä ollaan ja muutenkin tutkitaan joka kolo, niin miksei yhtä kuppia voi itse hakea??

Ja en minä ole taksikuski en, jotku ihmiset tekevät tuotakin ihan ammatikseen. Ihan yhdellä soitolla saa kyllä auton noutamaan vaikka keskellä yötä, mutta itselläni ei ole mitään haluja lähteä appivanhempia roudaamaan viittäkymmentä kilometriä. Meidän tyttö kun ei voi enään ajaa kun on otttanut lasin viiniä, niin ja minähän en voi ottaa edes yhtä kaljaa koko viikonloppuna kun pitää väijyä taksikuskin ominaisuudessa. Toki kuskaaminenkin olisi miellyttävämpää jos saisikin siitä korvauksen. Ainoa mitä siitä saa on ihan järjettömän pitkä odotus..hyvästelyt kestää arviolta vuoden?? Ymmärrän jos olisi edessä vaikka vuodenkin väli ettei nähtäisi, mutta viimeistään torstaina pitää käydä "kyläiemässä".