Viikonloppu meni koomassa joten ei siitä sen enempää. Toki erhedyin eilen avautumaan että olisi jotain ongelmiakin muka..siis itselläni henk.koht. juttuja ja silleen. Kaikkihan lähti siitä kun oli pakollinen parisuhdekeskustelu: miksi me ei puhuta, miksi et kerro ongelmista jne.. Miksi pitäisi kertoa ongelmista? Ei ne ongelmat siitä mihinkään katoa jos niistä kertoo muille!! Ainoa mitä siinä tapahtuu on se, että äsken vielä kyseistä ongelmaa pohti vain yksi ihminen ja nyt kun ongelmasta on avauduttu sitä samaa ongelmaa pohtii kaksi ihmistä. Ongelmahan sinänsä ei ole kadonnut mihinkään se vain pilaa nyt kahden ihmisen päivän + tietysti anopinkin koska sillehän on pakko kaikki kertoa. Olisin kyllä delegoinut onelmani eteenpäin jos joku muu asialle voisi tehdä jotain. Miehet ei siis siirtele ongelmiaan toisille ihmisille vaan pyrkii itse ratkaisemaan niitä.

Nyt sitten on pienehkö sotatila tai ainakin alueloukkaus meneillään.. Kukahan se taas myöntyy ja antaa perikisi?? Ihmehommia..minä kun uskon, että miestä ja naista ei ole tarkoitettu elämään yhdessä. Tähän täytyy olla jokin muu keino??

Mikä ihme siinä viehättää, että oikein pitää hakemalla hakea vaikeuksia? Olisi pitänyt vaan olla yksin, tervekätinen mies.